Cheerleading
Kilpacheerleading on monipuolinen liikuntamuoto ja joukkue-urheilulaji, jossa kilpaillaan kahdessa eri alalajissa: cheer- eli akrobatiasarjoissa sekä tanssisarjoissa. Vaikka cheerleaderit alun perin aloittivat kannustamalla muiden lajien kilpailijoita voittoon, on nykyään A-tason joukkueiden urheilijoilla tärkeimpänä tavoitteena henkilökohtainen urheilu-ura oman lajin parissa.
Cheer-kilpailuohjelmissa joukkueet esittävät ilma- ja maa-akrobatiaa, kannustushuutoja ja pienen tanssiosuuden. Kilpailuohjelma saa kestää maksimissaan 2 minuuttia 30 sekuntia ja kilpailualusta on turvamatto, nk. kanveesin päällysmatto. Kilpailualueen koko on 12m x 12m ja joukkueessa voi olla 6-20 urheilijaa. Joukkueen kokoonpanoon kuuluu yleensä myös 5-10 varamiestä, jotka kilpailuohjelmassa toimivat spottereina eli varmentajina ja varmistavat turvalliset alastulot.
Kilpailuohjelmaa arvosteltaessa annetaan pisteitä sekä taiteellisesta vaikutelmasta että teknisistä ansioista. Suomen mestaruus -kilpailuista on sijoittuneilla mahdollisuus saada edustusoikeus Euroopan mestaruus- tai maailman mestaruus -kilpailuihin. Suomalaiset cheerleaderit ovat taitotasoltaan maailman kärkiluokkaa.
Vuodesta 2005 lähtien cheerleading on kuulunut Suomen Antidopingtoimikunnan (ADT) testattaviin urheilulajeihin ja vuonna 2009 Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) hyväksyi cheerleadingin jäsenlajikseen. Lajin maailmanliitto (Inter Cheer Union ICU) tekee päämäärätietoisesti työtä olympialajin arvon saamiseksi tulevaisuudessa.
Cheerleadingin historiaa
Cheerleadingin sellaisena kuin me tunnemme sen tänään, käynnisti Johnny Campbell, Minnesotan yliopiston opiskelija, joka marraskuussa 1898 hyppäsi yleisön eteen ja johdatti heidät kannustamaan yliopiston amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta huudon avulla. Tämän jälkeen peleihin ryhdyttiin valitsemaan "huudon johtajia" (yell leaders), jotta yleisö kannustaisi omiaan enemmän.
1920-luvulla amerikkalainen jalkapallo kasvatti suosiotaan ja myös cheerleadingin harrastajamäärät kasvoivat vauhdilla. Tuolloin myös huutoihin alettiin lisätä pieniä stuntteja, liikkeitä ja akrobatiaa.
1940-luvulla kun miehet lähtivät sotaan, naiset ottivat paikkansa niin työmaailmassa kuin kentän laidallakin ja cheerleadingistä tuli enemmän naisten laji. Vuonna 1948 perustettiin Pohjois-Amerikassa ensimmäinen lajijärjestö National Cheerleading Association (NCA).
1960-luvulla lajia kehitettiin voimakkaasti eteenpäin keksimällä uusia stuntteja, hyppyjä ja muita liikkeitä sekä muodostamalla Top Ten -listoja yliopistojen cheerleader-joukkueista.
1970-luku levitti cheerleadertoiminnan myös muihin lajeihin. Laji kasvatti suosiotaan ja ensimmäiset kilpailut järjestettiin high school- ja yliopistojoukkueille.
1980-luvulla turvallisuuteen alettiin kiinnittää huomiota ja vaarallisimmat stuntit ja akrobatialiikkeet kiellettiin. Laji alkoi levitä muihinkin maihin, myös Suomeen. Suomessa lajin sm-kilpailu on järjestetty vuodesta 1985 lähtien ja Suomen Cheerleadingliitto on perustettu vuonna 1995.